Vanhaks ei ol tulemist, vai onko?

Kirjoituksia

Vanhaks ei ol tulemist, sanottiin kotikaupungissani Porissa.  Näinä aikoina sodan jälkeen syntyneet ikäluokat ovat suurin joukoin vanhuuden kynnyksellä. Heidän, sekä heidän vanhempiensa sukupolvien luomat vanhuspalvelut eivät enää näytä riittävän. Tarkemmin sanoen rahat eivät riitä aikaisemmin rakennettuihin palveluihin käyttäjämäärien kasvaessa. On toimittava uusilla tavoilla.

Sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäisyyn on viisasta satsata. Laadukas palvelu ja hoito terveyskeskuksessa puolestaan vähentää verorahojen valumista keskussairaalan pohjattomaan kassaan. Uuden ison terveyskeskuksen rakentamiselle on useita painavia perusteluja. Vanhoissa rakenteissa ei kannata roikkua.

Vaasassa tehtiin jo pari vuotta sitten tarpeellinen päätös vanhusten hoidon linjamuutoksesta. Sairaalamaisia paikkoja vähennetään. Palvelukotipaikkoja ja kotihoitoa lisätään. Osasyynä on monien toive asua kotona, vaikka toimintakyky heikkenee.

Laitostaminen on kallista ja passivoi ihmisen. Jäljellä oleva toimintakykykin lamaantuu helposti. Seurasin kymmenen vuotta elämistä laitosmaisessa vanhainkodissa. Nukahtamislääkkeet, mielialalääkkeet ja vaipat näyttivät kuuluvan talon tapoihin. Muutoinkin vanhan ihmisen valta omaan elämäänsä kutistui minimiin, vaikka viralliset tavoitteet lienevät päinvastaiset.

Vaasassa sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt, että kaupunkiin rakennetaan ainakin yksi palvelukoti vuosittain. Asiasta vallinnee hyvä yhteisymmärrys ylempien päättäjienkin kesken. Pidetään siis kiinni päätöksestä.

Myös kotihoitoa lisätään, mikä on jo näkynyt työntekijöitä tehtäviin sijoitettaessa. Kotihoitoon liittyy myönteisiä mielikuvia. On kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka haluaisivat olla turvallisessa palvelukodissa, vaikka he eivät täytä kaikkia viranomaisten kriteerejä.  Omaisilla on usein jatkuva suuri huoli yksin asuvasta läheisestään. Huolen vähentäminen ja turvallisuuden lisääminen on otettava tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Kotihoidon määrää lisättäessä on tehostettava myös laadun seurantaa.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa tuli esille, että lähes puolet kansalaisista haluaisi lisää resursseja vanhusten huoltoon (Pohjalainen 11.11.2013). Asiaa pidettiin jopa tärkeämpänä kuin perusterveydenhuoltoa. Liikuntapalveluihin satsaisi nykyistä enemmän vain runsaat kymmenen prosenttia. Siinä on selkeä tienviitta kunnan päättäjille.

Hyvän vanhuuden järjestäminen edellyttää myös uusia ratkaisuja. Hyvävoimaiset eläkeläiset voivat niitä itsekin löytää. Yhteisöllisyys eri muodoissa parantaa vanhojen ihmisten elämää. Hyvä esimerkki hiukan harvinaisemmasta, mutta hyvin yhteisöllisestä järjestelystä, oli tässäkin lehdessä esitelty perhehoitomalli.

Päättäjien on toimittava niin, että mahdollisimman harva ajattelisi otsikon tapaan. Palvelutalossa asuva 92-vuotias anoppini vastaa kysymykseen – Kuinka nyt on mennyt? – Ihan hyvin. Lisää näitä vastauksia!

Virve Airaksinen
Vaasan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (sd)
helmikuussa 2014

Kommentoi