Perheen tukeminen maksaa itsensä takaisin

Kirjoituksia

Kriminaalihuollossa työskennellessäni kuulin usein, että nuoren elämään olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin. Väitetään, että jo päiväkodissa ja koulussa nähdään, onko lapsella suuri riski joutua kaltevalle pinnalle myöhemmin elämässään.  Uskon sen.  On ilmiselvää, että varhainen apu on tehokkainta.  Avun ja tuen merkitykseen pitää silti uskoa elämän kaikissa vaiheissa.

Syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat erittäin suuret. Otan esimerkin rikollisuudesta. Syrjäytyminen kun saattaa johtaa rikosten tielle. Luin joskus arviolaskelman siitä, mitä yksi paha väkivaltarikos tulee kaikkinensa maksamaan. Mukana oli poliisin työ, kuljetukset, sairaanhoito, työkyvyttömyyspäivät, oikeudenkäyntikulut, vankilapäivien hinta jne. Loppusumma oli suunnilleen kerrostalokaksion hinta. Kovin hinta muodostuu kuitenkin inhimillisistä menetyksistä ja kärsimyksistä.

Pahimmatkin rikoksentekijät ovat joskus olleet avuttomia vauvoja ja haavoittuvia murkkuja.  Juuri  varhaisiin vuosiin on katse käännettävä, kun halutaan estää putoamisia normaalielämästä.   Lapsiperheiden arjen tukeminen on hyvä keino.  Uskon vahvasti, että riskiperheiden kohdalla kotiin tuleva apu on paras apu.

Takavuosien ihania kodinhoitajia ei enää ole. Sekä koulutus että nimike ovat uudistuneet.  Vanha auttamismuoto on kuitenkin tallella. Vaasalaisille perheille voidaan antaa edelleen apua kotiin. Osa avun saajista on lastensuojelutoimien kohteena, osa on aivan tavallisia lapsiperheitä. Kaikilla ei ole pirteitä mummeja ja vaareja tukenaan. Silloin on hyvä, että ammatti-ihminen rientää helpottamaan arkiruljanssia. Samalla tulee nähdyksi perheen tilanne sisältäpäin. Kotioloissa nähdään selvimmin, kuinka lapset oikeasti voivat.  Johtopäätökset avun tarpeesta on helppo tehdä ammattilaisen silmin ja korvin. Pidetään huolta siitä, että apua löytyy jatkossakin.

Virve Airaksinen (sd)

Kuntavaaliehdokas
Vaasa

Kommentoi